Kauneus on yksilöllinen ja subjektiivinen käsite, mutta sen merkitys on syvälle juurtunut meidän ihmisten käsityksissämme. Usein puhumme kauneudesta ulkoisena käsitteenä, mutta mitä kauneus tarkoittaa lapselle ja miten he näkevät ja kokevat kauneuden? Tämä on mielenkiintoinen kysymys, joka avaa uuden tavan katsoa maailmaa ja valottaa lapsen ajatusmaailmaa.
Lapset antavat meille mahdollisuuden palata ajatuksissa tuohon ihmeelliseen aikaan, kun maailma oli vielä täynnä uusia kokemuksia, yllätyksiä ja kauniita hetkiä, joita meidän ei vielä tarvitsisi osata nimetä, saati ymmärtää. He katsovat täysin uusin silmin asioita, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä. Kaikki on lapselle uutta ja ihmeellistä, ja siksi myös kauneuden käsite on heille jatkuvasti muuttuva ja monitahoinen asia.
Lapselle kauneus ei ole materiaa, se on enemmänkin tunne. Kauneutta löytyy yksinkertaisista iloista, kuten leppäkertusta tai hechoista saippuakuplista. He huomaavat pienet, usein aikuisten silmiltä piiloon jäävät kauneuden aiheet. Heille kaunis ei välttämättä ole jotakin täydellisen sileää tai virheetöntä, vaan he löytävät kauneutta myös rosoisuudesta ja erilaisuudesta. Kauneus voi olla myös luonteenpiirre tai teko: rohkeus, ystävällisyys, rehellisyys ovat lapselle kauniita.
Lapsen käsitys kauneudesta lähtee läheisestä omasta ympäristöstä ja siitä, mitä hän ympärillään näkee ja kokee. Kauneus merkitsee lapselle usein tunnetta: Hyvän olon tunnetta, turvallisuuden tunnetta tai onnellisuuden tunnetta. Se voi olla kaunis piirros, joka onnistui hyvin, tai äidin hymy aamulla.
Niin lapsi kuin aikuinenkin tarvitsevat kauneutta elämäänsä. Se antaa voimaa, iloa ja toivoa. Lapset opettavat meille, että kauneus on paljon syvällisempi käsite kuin aikuisina usein ajattelemme. Lapsen käsitys kauneudesta on monella tapaa paljon rikkaampi, avarampi ja monitasoisempi kuin aikuisen.
Nykyajan kiireisessä maailmassa tärkeää on opettaa lapsia myös löytämään kauneutta arkipäivän keskellä, niistä pienistä asioista. Lapset voivat opettaa meille aikuisille, ettei kauneus ole kiinni ulkoisista tekijöistä, vaan kauneus löytyy silmästä, joka sitä katsoo.
Kauneus lapsen silmin on tunne, leikki, nautinto ja ilo. Se on rohkeutta olla oma itsensä ja nähdä maailma aina uusin silmin. Se on avointa riemua löytää iloa pienistä asioista, yksinkertaisista elämän ilmiöistä. Se on yksinkertaisesti, ihanaa ja aitoa elämänkauneutta. Lapsille kauneus on luonnollista ja aitoa, ja heidän näkemyksensä kauneudesta on yhtä uniikki ja arvokas kuin he itse ovat.
Lapset ovat mainio esimerkki siitä, kuinka kauneus ei katso kohteitaan, vaan tulee suoraan katsojan sydämestä. Jokainen meistä, sekä lapsi että aikuinen, voi löytää kauneutta ympäriltään, jos vain pysähtyy hetkeksi ja antaa itselleen luvan nähdä se.